Nyt en ainakaan tiedä, mitä teen itseni kanssa.

Setä - minua 20 vuotta vanhempi valmentaja (ei sentään minun valmentaja) - on muuttanut samaan kaupunkiin. Eikä pelkästään samaan kaupunkiin, vaan myös samaan kaupunginosaan. Ja aika lähelle minua.

 

Keräsin ensin rohkeutta edes aloittaakseni hänen kanssaan chattikeskustelun Facebookissa. Ja keskustelun edetessä (olin siis kuullut huhuja hänen muutostaan) ja asuinpaikkamme läheisyyden selvitessä perhoset vain kasvoivat entisestään. Ilmoitin lähteväni kauppaan ja puoliksi odotin koko kauppareissun, että hän "vahingossa" tulisi vastaan. Ei tullut.

 

Huh. Miten voi mennä pieni ihminen sekaisin. Ei näin saisi käydä.

 

Sedällä on fyysinen vamma. Eri vamma kuin minulla. Spekuloin päässäni, kuinka vammamme "täydentävät" toisiaan, olemme apuna niissä, mitkä toiselta ei suju. Argh! Tiedän, että minun pitää vaan unohtaa ja antaa koko Sedän olla.