Deittailu ei kyllä oikeasti taida olla ihan minun juttuni. En ymmärrä sen sääntöjä yhtään. Minusta on hassua tapailla useampaa ihmistä samanaikaisesti. Ok, en kyllä voi puhua edes tapailusta… Ainakaan vielä. Jos tapaa kerran, se ei ole tapailua.

 

Oikeasti suorastaan harmittaa, että ensimmäinen Tinder-deittini oli niin hyvä tyyppi. Tulen vertaamaan kaikkia muita häneen. Ja kaikki muut tulevat aika varmasti häviämään vertailun. ihan jo siksi, että hänen kanssaan jutteleminen on mukavaa ja helppoa. Toiseksi tietysti siksi, että hänen kanssaan puhun muustakin kuin vammastani. Ja siksi, ettei vamma ollut mikään ongelma tavata tai jutella tai tavatessakaan mikään keskipiste. Ja ihan yksinkertaisesti siksi, että hän on hyvin kiinnostava ihminen.

 

Viikonloppuna tapasin toisen tinder-miehen. Hänen kanssaan en ollut kauheasti edes puhellut, vähän jotain. Mentiin kaakaolle ja kerroin vasta siinä vaiheessa vammastani, kun sovimme tapaamispaikan. Sitä voisi melkeinpä luonnehtia kiinnostavaksi ihmiskokeeksi. Varsin hämmentyneen ihmisen kanssa vietin pari tuntia. Puhuimme me muustakin kuin vammastani ja siitä, miten sen kanssa pärjää. Mutta siitä puhuttiin kyllä aika paljon. Eikä sen jälkeen olla sitten puhuttu.

 

Sen ensimmäisen kanssa siis ollaan! Kiitos varmasti minun sinnikkyyteni. Yritin ehdottaa toista tapaamistakin, mutta hän ei ollut paikkakunnalla. Väitän, että jos häntä olisi ihan hirveästi kiinnostanut tavata, hän olisi sen järjestänyt. Mutta ainakin hän juttelee kanssani edelleen edes jotain. En siis ole menettänyt toivoani kokonaan. Edes kaveri olisi siitä kiva saada. Ja olinhan minä ex-mieheenkin ihastunut noin kaksi vuotta ennen seurusteluamme… Mutta nyt en kyllä haluaisi sitä kahta vuotta odotella!

 

Noin yleisesti minulla on ehkä tapana ihastua ihmisiin pikkuisen liian helposti. Tai ei ”ehkä”, vaan on. Se tuntuu huonolta yhdistelmältä netti- tai Tinder-deittailun kanssa. Jotenkin pitäisi osata asennoitua siihen hommaan vähän kevyemmin, mutta kuitenkin niin, että antaisi niille ihmisille itsestään jotain, eikä pysyisi liian etäisenä.