Minä olen kyllä oikeasti tosi typerä.

 

Tapaamiset Tinder-miehen #1 kanssa on jatkuneet, samoissa merkeissä kuin viime kirjoituksessa. Valitettavasti vaan ne eivät ole johtaneet yön viettämiseen yhdessä, ihan vaan on olleet sellaisia terve vaan, vähän pannaan, heippa ja ulos ovesta. Näin niin kuin kärjistettynä. Suhteelisen lyhyitä visiittejä, joiden sisältönä ei ole ollut juuri muu kuin seksi. Eilen sentään juteltiin jo vähän enemmän muutakin…

 

Miten minusta on tullut tällainen? Enhän minä oikeasti halunnut mitään seksisuhdetta. Enkä halua edelleenkään. Silti suostun tähän, en edes kauheasti pistä vastaan. Yritänkö minä taas olla jotenkin juonikas ja saada Tinder-miehen vaan ihastumaan itseeni tässä samalla? Onhan se mahdollista. Siis se, että hän ihastuu. Huomaa, miten tärkeä olenkaan ja plaa.

 

Viime viikolla nyhdin häneltä jo vastausta siihen, haluaako hän viettää kanssani muuten aikaa kuin harrastamalla seksiä. Vastaus ei ollut ihan niin selkeä, mitä toivoin, mutta päättelin, ettei suuresti kiinnosta muu. Sitten kuitenkin hän juttelee minulle edelleen FB:ssä paljon kaikkea muutakin.... Ja ensi viikolla, kun minun pitäisi päästä hänen työpaikkakunnallaan yhteen paikkaan, hän oli jo tarjoutumassa kuskiksi, mutta ei pystykään, kun on samaan aikaan muualla.

 

Minusta on käsittämätöntä, miten luonnollista hänen kanssaan on olla. Yleensä pidän kaikki ihmiset todella pitkään vähintään käsivarren mitan päässä ja jos joudun olemaan lähemmässä kosketuksessa, se on vähän vaivaannuttavaa. Ei nyt vaan ole. Haluan olla lähellä ja siinä ei ole mitään ongelmaa. Voin hiipparoida hänen läsnä ollessaan alasti pitkin kämppää, ei tunnu missään. Näemmä voin myös ottaa ja laittaa kuukupin hänen katsoessa vierestä, vaikken olisi varmaan ikinä kuvitellut tekeväni sellaista toisen katsellessa.

 

Voin keskustella hänen kanssaan asioista, jotka olivat edellisessä suhteessani varsin tabuja. Ei pelkästään seksi, vaikka sekin on siis tosi iso juttu minulle, että puhun siitä jonkun kanssa. Mutta esim juuri menkat; en minä voinut niistä oikein mitään sanoa ikinä ex-miehelle, kun se jo vaivaantui. Muutenkin on jotenkin tosi helppoa olla hänen kanssaan.

 

En taas tiedä, mitä tässä pitäisi tehdä. Päätin hankkia itselleni parisuhteen, mutta nyt, varsin aktiivisen seksisuhteen vahingossa saatuani, en tiedä edes, miten aktiivisesti viitsin jatkaa parisuhteen etsimistä. Miltä sekin vaikuttaisi, että kerron jollekin tyypille, jonka kanssa olisi jotain molemminpuolista kiinnostusta, että joo, minulla on tässä ollut sellainen seksisuhde? Eli pitäisikö minun nyt jättää parisuhdemetsästykset sikseen ja heittäytyä vaan tähän suhteeseen ja antaa elämän kuljettaa? Äh! Tai sitten oikeasti minun pitäisi keskustella sen Tinder-miehen kanssa, että mikä tämä homma nyt tosissaan on, että haluaako hän muuta kuin seksisuhteen ja jos ei halua, niin kiitti mulle riitti.