Nonni. Tapasin sitten ensimmäisen Tinder-deitin. Päätin siis hankkia parisuhteen.

 

Hieno mies. Olen jutellut sen kanssa Tinderissä ja nyttemmin Facebookissa reilun viikon. Aika paljon kaikenlaista. Pelkäsin kovasti, että jos se onkin livenä ihan tylsä. Ei ollut. Ei kyllä myöskään sellainen, että olisi heti sytyttänyt jotenkin isolla liekillä. Mutta varsin kiinnostava kyllä siis edelleen.

 

Oltiin nätisti. Halattiin lopuksi. Se tuntui ihan mukavalta.

 

Tahdon tavata uudestaan, mutta en tahdo vaikuttaa liian innokkaalta. Minun on niin paljon helpompi puhua kirjoittamalla kuin oikeasti puhumalla. Kirjoittamalla saatan sanoa kaikkea sellaista, jota kasvokkain keskustellessa kakistelisin pitkään ja jättäisin varmaan silloinkin sanomatta. Se tuntuu typerältä. Pitää vähän päästä siitä eroon. Olisin esimerkiksi voinut ihan ääneen sanoa jotain huomioitani hänestä. En osannut kuvitella esimerkiksi hänen puhetapaansa yhtään. Nyt, jos menen Facebookiin sanomaan tällaista, niin se tuntuisi vähän hassulta.

 

Nyt mietin, milloin kehtaan laittaa viestiä. Voi minua.

 

Treffailua voisi harrastaa ihan vaikka vaan siksi, että etukäteen hermoillessani siivosin aika hyvin kämpän. en pystynyt muuhunkaan.