Olen niin saatanan tyhmä.

Kaikki hienot päätökset Tinder-mies #1:tä kohtaan karisi suurin piirtein siinä vaiheessa, kun hän astui rapun ovesta sisään ja haistoin sen hykerryttävän tuoksun. Eihän minun olisi pitänyt edes päästää häntä kylään. Mutta kun. Ajattelin, että homma on riittävän selvästi jo puhuttu, että halutaan eri asioita (tai että minä en siis halua pelkkää seksisuhdetta). Ajattelin, että hän osaisi riittävästi kunnioittaa tätä. Olisi vaan pitänyt enemmän tentata, miksi hän tahtoo nyt sitten tavata. Tai halusi nähdä koirani, joo, mutta olihan siellä niitä taka-ajatuksiakin. Minä en vaan tajunnut valmiiksi.

Tai kyllähän oikeastaan tajusin, jos ihan ihan tarkkoja ollaan. Aavistin. Enkä voi syyttää häntä siitä, mitä sitten tapahtui, kun koiraa oli riittävästi rapsuteltu. Minä olin varsin suostuvainen. Ja saatanan helppo.

Eihän tässä oikein muuta ongelmaa ole kuin se, että itsekunnioitukseni karisee roimasti. Olen jo useamman kerran päättänyt, että ei enää tätä miestä. Silti taas. Vituttaa. Miksi minun pitää reagoida siihen ihmiseen näin? Miksi hän on minulle kuin huumetta? Ja miksei hän voi haluta jotain muutakin kuin seksiä? Miksi minä kelpaan siihen (varmaan siksi, että minulta sitä näköjään saa suht helposti :P), mutten muuhun?

Taidan kohta estää hänet FB:ssä, niin en vahingossakaan lankea enää. En edes voi kertoa tästä kenellekään, koska olen kaikille kavereillekin vannonut, että siitä miehestä ei enää mitään kuulu. Niin vaan se taas sai minut pauloihinsa. Ja ilmeisesti ei kunnioita sitä, etten minä oikeasti halua. Tai siis haluan silloin, kun hän on lähellä ja järki jossain kilometrien päässä, mutta silloin, kun järkikin on tallella, en halua tällaista.