Harmitti lähteä viikoksi musiikkileirille juuri, kun olin kohdannut Kooderin. Ei reilua tällainen. Sitäkin selvästi harmitti, että lähden. Mutta nyt on jo keskiviikko ja sunnuntaina menen kotiin ja sitten heti Kooderin luokse.
Sähköposteja ollaan sitten vaihdeltu puolin ja toisin, kun on ollut aikaa töiltä/soittamiselta. Joudun välillä valitsemaan kahdesta mieluisasta tekemisestä: vastaanko Kooderille vai treenaanko soittoa.
Nyt Kooderilta ei ole tullut vielä vastausta viimeisimpään viestiini ja aivot tarvitsee vähän lomaa soittamiselta, joten on hyvä sauma kirjoitella tänne.
Olen käsittämättömän iloinen siitä, että olen tavannut Kooderin. Sitä parempaa tyyppiä en voisi vierelleni kuvitella. Toki pieni miinus on, ettei Kooderi ilmeisesti halua lapsia. Minä haluaisin. En pidä sitä kuitenkaan ehkä nyt niin isona kysymyksenä, että luopuisin heti kättelyssä eteeni tulleesta ihmisestä.
En tiedä ketään, joka ymmärtäisi kaikkia omituisuuksiani yhtä hyvin kuin kooderi. Se on myös hellyyttävän pehmo tyyppi, joka söpöilee minunkin edestäni. Ystävällinen, huumorintajuinen (nauraa samoille jutuille kuin minä), älykäs, huomaavainen… Niin. Enempää en voisi toivoa.
Olisipa jo sunnuntai. Tahdon Kooderin lähelle. Pelkkä sähköpostiyhteys ei riitä.
Taidan olla ihastunut. pahasti.
Huomasin myös Kooderin poistaneen/piilottaneen deittiprofiilinsa.
Kommentit