Minulla on nyt olo, että tahdon raportoida aktiivisesti tämän näemmä suhteellisen potentiaalisen suhteen alun. Jotenkin koko ajan pelkään, että onnistun vielä pilaamaan kaiken ja lupaavasta alusta ei seuraa mitään. Toisaalta en tiedä, miksi pilaisin. Pelkään sitä kuitenkin, koska miksipä nyt minä onnistuisin ihmissuhteissa erityisen hyvin. (Tajusin, että edellisen eli myös ensimmäisen suhteeni alussa pelkäsin ihan yhtä lailla, että pilaan kaiken ja homma karahtaa kiville jeti kätttelyssä. Meni siinä nelisen vuotta.)

 

Menin torstaina pelaamaan lautapelejä. Pelattiin. Käytiin syömässä. Käytettiin koiraani ulkona, kun otin sen mukaan, jottein olisi kiire kotiin. Katsottiin jotain leffojen kohtauksia netistä. Lähennyttiin myös fyysisesti päivän aikana, ylitettiin jokin kynnys ja oltiin lopulta todella lähekkäin. Halailua, varovaisen tunnustelevia suudelmia ja sellaista. Tuntui hyvältä.

 

Lopulta kello oli paljon. Busseja vielä meni kyllä, mutta aika huonoja vaihtoehtoja kaikki. Jäin yöksi. Oltiin nätisti ja nukuttiin, kumpikin aika huonosti. Enemmänkin olisi saattanut tapahtua, mutta vähän epäröin. Vaikka talvella Tinder-miehen kanssa hyppäsin sänkyyn toisella tapaamiskerralla, nyt se ei tuntunut minusta niin hyvältä ajatukselta. Halusin kyllä, ei sillä. Jotenkin järkeni kuitenkin sanoi, että ei vielä. ”Tuleehan näitä päiviä”, totesi Kooderi.

 

Aamulla siirsin aamupäivälle suunnitellun tapaamisen iltapäivään. Siihen sentään sitten ehdin.

 

Jokseenkin vakavalta tämä tuntuu. Pelottavalta ja hyvältä.

 

En tiedä, johtuuko tuosta miehestä vai ihan jostain muusta, mutta olen viime aikoina syönyt todella huonosti. Siis todella huonosti. Kyllähän pari kiloa oli tarkoituskin pudottaa, mutta ei ehkä syömättömyydellä. Eilen söin koko päivänä… Yhden ruisleivän juustolla, yhden 2,5 dl smoothien ja yhden näkkärin ihan vaan sellaisenaan. Ei jotenkin tee kauheasti mieli ruokaa, enkä ainakaan jaksa tehdä ruokaa. Olen muka joku urheilija, enkä enää osaa edes syödä. Tänään energianpuute ehkä vähän tuntuikin jo treeneissä. Söin sentään aamupalaksi puuroa, mutten jaksanut edes sitä koko annosta. Ensi viikon olen kuitenkin musiikkileirillä ja ruokaa on tarjolla viidesti päivässä, niin ehkä taas saan syötyä. Ei tarvitse tehdä sitä itse, se helpottaa.