Minusta ei ole kyllä opiskelijaksi.

Päätin panostaa tämän syksynopiskeluun. Olen nyt viikon verran ”panostanut”. Pyh. En ole siis vielä todellakaan aloittanut sitä. Yhden artikkelin luin ja nyt läksyistä olen tehnyt osan, aivan murto-osan. Enemmän minua kiinnostaa lukea blogeja ja roikkua Facebookissa. Tai siis ei kyllä kiinnosta, muttei kiinnosta muukaan, niin siihen minä päädyn.

Minulla ei ole tippaakaan opiskelumotivaatiota eikä sitä helpota täydellinen ulkopuolisuus yliopistolla. Olenko minä vaan jotenkin sellainen, että ihmiset karttavat minua? Missä tahansa olen ollut, aina olen ryhmässä se ulkopuolinen. Päiväkodista lähtien. Mikä minussa oikein on? Koska olen ollut päiväkodista lähtien ulkopuolinen, en edes osaa saada itseäni mukaan ryhmään, vaikka haluaisin ja vaikka ulkopuolisuus ahdistaa aivan sairaasti.

Nyt minua vaan väsyttää koko ajan ja ahdistaa eikä mikään motivoi. En edes soita. Helposti voisin syyttää urheilun puutetta (ehkä se onkin se syy!), mutta siihen en minä ole syypää. Kohta saan taasurheilla, ehkämielikin siitä kohoaa…

Pitäisi edes yrittää tehdä niitä opiskelujuttuja. Ei kiinnosta. Olen aika taitava välttelijä. Ei minulla ole mitään oikeutta olla yliopisto-opiskelija, kun en edes tee mitään.