Olen aika varma, että minulla on ADD. Kooderi on asiasta ihan yhtä vakuuttunut kuin minä. Tämän asian havaitseminen on ehkä mullistavinta, mitä elämässäni on ikinä tapahtunut. Se selittää niin paljon.

 

Keksin ADD-asian maanantaina. Sen jälkeen en ole osannut juuri muuta ajatella kuin sitä. Olen googlannut ADD-oireita ja kuvauksia ja kaikkea mahdollista asiaan liittyvää. Olen pohtinut itseäni ja elämääni ja toimintaani suorastaan melkein kyllästymiseen asti. 

 

Miksi sitten luulen, että minulla on ADD? Ensimmäinen kuvaus, jota aiheesta luin, oli jo mullistava. Tekstissä puhuttiin ADD:sta nuorella, mutta pätee kyllä minuunkin. Tässä otteita omien kommenttieni kera:

 

"ADD:stä kärsivä potee keskittymisvaikeuksia ja tarkkaavuuden säätelyn ongelmia." 

Kyllä. Usein on vaikea keskittyä ja vaikka olenkin kehittänyt sitä helpottavia keinoja (kuten neulominen luennoilla), ei keskittyminen ole ei-kiinnostaviin asioihin helppoa oikein missään tilanteissa. Ajatukset harhailee ja tajuan kuulleeni esimerkiksi luennoijan puheesta vain puolet lauseesta, yritän kuunnella taas paremmin ja kohta en taaskaan tiedä, mistä edes puhutaan.

 

"Hänen on vaikea aloittaa toiminta, etenkin, jos tekeminen ei ole mieluista. Hän hidastelee. Tekemisiä on vaikea suunnitella ja viedä johdonmukaisesti eteenpäin. Ajatus karkaa ja työskentely muuttuu poukkoilevaksi. Tehtävistä ei tule valmista tai ne valmistuvat viime hetkillä. Muisti pätkii. On vaikea muodostaa rutiineja. Tämä kaikki haittaa tietysti toimintakykyä ja esimerkiksi koulu- ja työtehtävistä selviämistä." 

Vaikea aloittaa toiminta, todellakin. Pari vuotta sitten nykyisen pääaineen opintoja aloittaessani hämmästyin päivittäin, koska tein kotitehtäviä. Se oli ehkä ensimmäinen kerta elämässäni, kun sain ylipäänsä aloitettua tehtävien tekemisen helposti ja kaiken kukkuraksi vielä tehtyä ne loppuun. "Tehtävistä ei tule valmista tai ne valmistuvat viime hetkellä." Ilman deadlinea en saa oikein mitään aikaan ja niidenkin kanssa voi jäädä tekemättä. Olen esimerkiksi istunut kaksi kertaa yhden kurssin, jolla piti kirjoittaa kaksi vähän pidempää esseetä. Kummallakaan kerralla en saanut kurssisuoritusta, kun ei vaan pystynyt.

 

"Muisti pätkii. On vaikea muodostaa rutiineja." Olen ehkä vähiten rutiineihminen jonka tiedän. Ei minulla ole käytännössä mitään rutiineja. No ok, hampaat saan pestyä, mutta se onkin varmaan ainut rutiini. Ja kyllä, muisti pätkii, vaikka haluankin ajatella, että minulla on ihan hyvä muisti.

 

"ADD-oireinen nuori häiriintyy herkästi ulkoisista ärsykkeistä ja toiminta keskeytyy, kun jotakin muuta tulee mieleen. ADD ei tarkoita kuitenkaan sitä, että nuori ei kykene keskittymään mihinkään. Päinvastoin. ADD:stä kärsivä nuori voi sulkea ulkomaailman ympäriltään kokonaan, kun on tekemässä jotakin, minkä kokee mieluisana tai kiinnostavana." 

Häiriinnyn ulkoisista ärsykkeistä, juu, mutta ihan yhtä hyvin ne voi olla sisäisiä. Siksi vaikkapa kirjastossa opiskelu on hankalaa, kun ulkoisia häiriöitä on kuitenkin melko paljon. Kotonakaan ei ole välttämättä sen helpompaa, koska sisäisiäkin ärsykkeitä löytyy ja mieleen tulee jotain muuta. Mutta kiinnostavien asioiden kohdalla saavutan melko helposti flow-tilan, enkä sitten häiriinnykään mistään. Saatan neuloa, ommella tai tehdä jotain muuta superkiinnostavaa ongelmitta vaikka 12 tuntia putkeen.

 

"Usein ADD:hen liittyy uniongelmat. Unirytmi on siirtynyt myöhäisempään kellonaikaan ja nukahtamisongelmat ovat tavallisia. Tämä taas aiheuttaa päivällä väsymystä, mikä tuo omat lisämurheensa koulunkäyntiin tai työssä selviämiseen."

Uniongelmat on toinen nimeni. Tai ei ehkä enää, koska melatoniini auttaa minua nukkumaan, mutta toisinaan silti edelleen. Tiedä sitten johtuuko ne enemmän mahdollisesta ADD:sta vai muusta, mutta tämäkin vaikeus löytyy.

 

Toisaalta nyt minusta alkaa tuntua siltä, että olen liiotellut tätä mielessäni eikä minussa mitään vikaa olekaan. Olen vaan laiska ja huono motivoimaan itseäni, kuten olen kaikki vuodet elämässäni oppinut. Tänään olin huono motivoimaan itseni lähtemään luennolle, vaikkei lähtemättömyyteen sinänsä ollut edes mitään syytä. Ei vaan tehnyt mieli.

 

Kuukauden päästä on YTHS:llä varattu aika, jossa puidaan tätä ADD-asiaa. Vasta sairaanhoitajan kanssa, eli saapa nähdä, meneekö homma siitä edes eteenpäin. Saisi luvan mennä. Harkitsin yksityistä psykiatria, mutta yksi käyti maksaisi sen reiltu 200, ja tuskin tätä hommaa yhdessä tunnissa täysin selvitetään. Haluaisin vaan asian äkkiä hoidettua.