Rohkaisin itseni ja kysyin Kooderilta, missä oikein mennään, etten vaan pyörittele päässäni mitään omia pilvilinnoja. En pyörittele: ’mmissä mennään’ –keskustelun tuloksena oli, että ihan seurustellaan juu ja voin esitellä Kooderin poikaystävänäni (mutta voiko nelikymppistä sanoa poikaystäväksi?).

 

Kooderi osti minulle hammasharjan luokseen. Söpöä. Olin juuri miettinyt, että seuraavalla kerralla vien sinne harjan, jonka jätän, mikäli se on Kooderille ok. Sitten hän kertoi ostaneensa minulle sellaisen.

 

Ex-miehen kanssa olin aina todella huono nukkumaan samassa sängyssä. Erityisesti nukahtaminen toisen ollessa vieressä oli hankalaa. Kooderin kanssa nukahdan. Hän ei osaa sanojensa mukaan nukkua toisen vieressä kuin hetken (väitän, että kyllä vielä oppii), joten siirtyy aina patjalle nukkumaan ja kömpii sieltä sitten taas aamusella samaan sänkyyn. Minä en ole nyt pariin kertaan edes tajunnut sitä, että Kooderi on lähtenyt vierestäni tai sitä, että hän tulee takaisin. Nukahdan, kun siinä on toinen ja herään, kun siinä on toinen.

 

Kooderi kertoi aiemmista suhteistaan esim sen, että on yleensä jo hyvin suhteen alussa ollut sitä mieltä, ettei hommasta tule mitään, ja suhde onkin kestänyt jonkin puolisen vuotta. Nyt hän ei kuulemma ajattele niin, ettei tästä voisi mitään tulla. Toisaalta ei voi luvatakaan nyt mitään muuta kuin sen, että minun kanssani on hyvä olla ja muiden tapaileminen olisi väärin. Ei ajattele siis niinkään, että olisin joku loppuelämän kumppani. Mutta oikeasti, me olemme tunteneet nyt jotain kuukauden (vajaa neljä viikkoa sitten tapasimme livenä ensimmäisen kerran, siinä toki oli parin viikon viestittely alla), niin voisiko kukaan edes tässä vaiheessa osata sanoa haluavansa viettää loppuelämänsä toisen kanssa? En usko.

 

Mietin aika paljon edellisen suhteeni alkua tässä. Muutenkin sitä suhdetta. Ensimmäisen vuoden pelkäsin koko ajan, että se suhde päättyy. Siis ihan alusta asti. Nyt en mieti koko ajan, että kohta tämä kaikki loppuu. En todellakaan. Toisaalta ei minulla ole sellaista harhakuvitelmaakaan, että varmaan nyt olemme ikuisesti yhdessä, mutta se alituinen pelko suhteen päättymisestä puuttuu. Aiemman suhteeni alussa en oikein uskaltanut tehdä mitään yhteisiä suunnitelmia tyyliin paria viikkoa pidemmälle. No, ei me nytkään olla tehty mitään pidemmän tähtäimen suunnitelmia, mutta ei ajatus sellaisista olisi niin kauhea, koska miksipä tämä nyt heti päättyisi.

 

Viimeistään ensi viikolla aika moni tuttuni tulee tietämään Kooderista. Mennään yhdessä paikkaan, jossa on paljon tuttuja. Aika varmasti tieto myös leviää. Ei se haittaa. Vähän kuitenkin pelottaa, mitä ihmiset mahtavat sanoa ikäerosta. Toisaalta Kooderi ei näytä eikä vaikuta niin vanhalta kuin on.

 

Eilen pyörittiin Kooderin kodin ympäristössä leikkipuistoissa. Se oli hauskaa. En muista, milloin viimeksi olisin keinunut ja kiipeillyt. Miksei aikuisille ole leikkipuistoja? Tai miksei ole sosiaalisesti niin hyväksyttävää leikkiä aikuisena? Illalla se oli helppoa, kun oli tyhjä puisto.

 

Meidän piti nähdä vaan ilta, ei nukkua yötä yhdessä, koska kuitenkin unet jäävät vähäisiksi ja Kooderin työpäivä parin tunnin nukkumisen jälkeen olisi vähän sumuinen. No, katsottiin jo joku bussikin, jolla voisin lähteä, mutta sitten Kooderi totesi, ettei halua päästää minua luotaan, enkä minäkään halunnut lähteä. Lähdin vasta aamulla. Puhuttiin yöllä todella paljon kaikesta.

 

Olen jokin aika sitten, ehkä jo useampi vuosi, lakannut ajattelemasta, että olisin jotenkin fiksumpi tai parempi kuin useimmat ihmiset. Siihen vaikutti todella paljon Ex-mies, koska verratessani itseäni häneen, tunsin itseni niin vajavaiseksi (ja hän piti itseään selvästi minua fiksumpana ja parempana ja toi sen ilmi). Kooderi taas on sanonut jo useampaan kertaan, että olen älykkäämpi kuin useimmat ja puhun fiksuja. Hän ei kuulemma jaksa typeriä taviksia. Hänen kanssaan olen tajunnut paremmin, että en minäkään jaksa typeriä ihmisiä. Olen ymmärtänyt selkeämmin sen, millaisten ihmisten seuraan hakeudun. Kääntöpuolena tässä on se, että alan tuntea taas itseni jotenkin muita parempana, enkä tiedä, onko se niin hyvä asia.

 

Olen kuitenkin ”söde älykkö”, eli sellainen nainen, jota Kooderi on etsinyt. Mutta en vaikuta älyköltä, koska olen myös kikatteleva tyttö, joten jos olisimme tavanneet randomisti livenä, Kooderi ei välttämättä olisi kiinnostunut minusta, koska kikatus ei ole hänestä kiinnostavaa (mutta minun kikatus ei haittaa, koska olen älykkö).

 

Iiiih.